Rouva Friikkinen täytti hiljattain kaksi kuukautta.
Se on vähän, mutta samalla yllättävän paljon.
Varsinkin kun siihen väliin mahtui kuukauden mittainen muutto, kaaos, laatikoita, pölyä, tavaraa joka katosi ja ilmestyi uudelleen vääristä paikoista ja korupaja, joka oli hetken enemmän ajatus kuin todellisuus.
Muutto kesti.
Ei sellaista siistiä “viikonlopussa valmista” -muuttoa, vaan sellaista jossa aika menettää merkityksensä ja jokainen päivä näyttää samalta: pahvilaatikoita, sekavia pinoja ja kysymys missä helvetissä mun pihdit on?
Korujen teko oli sen aikaa tauolla.
Ei siksi ettei olisi halunnut, vaan siksi että kaaoksessa ei synny mitään hallittua ja Rouva Friikkinen vaatii tilaa, rauhaa ja pientä pimeää nurkkaa.
Tauon aikana tapahtui silti paljon.
Materiaaleja on shoppailtu.
Ja kun sanon shoppailtu, tarkoitan kiloittain.
Uusia ketjuja, osia, lukkoja, kaikkea sellaista mitä ei vielä ollut ja kaikkea sellaista mitä ei tarvinnut, mutta tarvitsi kuitenkin.
Friikkinen ei tee kompromisseja materiaalien kanssa. Jos jotain tehdään, se tehdään kunnolla tai ei ollenkaan.
Rouva Friikkinen ei ole pelkkä kauppa.
Se on projekti, mielentila ja pieni kapina kaikkea liian siloiteltua vastaan.
Se elää omaa rytmiään, välillä hitaasti, välillä hallitsemattomasti ja juuri niin sen kuuluukin.
Nyt muutto on ohi.
Korupaja on taas pystyssä.
Pöydällä on tavaraa, ideoita ja se tuttu kutina sormissa, joka kertoo että kohta syntyy jotain uutta.
Verkkokauppaa on samalla vähän viilattu, vähän mietitty ja paljon kirottu.
Ideoita on enemmän kuin aikaa , mutta sekin kuuluu asiaan.
Tämä blogi tulee olemaan kaikkea mahdollista maan ja helvetin väliltä.
Työntekoa, tekemisen kipua, onnistumisia, epäonnistumisia, shoppailua, musiikkia, arkea ja satunnaista eksymistä sivupoluille.
Joskus koruista. Joskus kaikesta muusta.
Rouva Friikkinen on vasta alussa.
Ja rehellisesti sanottuna , hyvä niin.
🖤
Lisää kommentti
Kommentit